Takki tyhjana ja pälli levinnyt

Nelja yota pellolla Werchterissa. Bandeja ja meininkia riitti. Nyt ei pysty antamaan tarkempaa raporttia.. katsotaan asiaa uusin silmin, jos paastaan huomenna kotiin.... aivan rikki...

Mikskohan on niin rikki... lepia tuli otettua kuitenkin festareillakin...

Tervetuloa lanteen Andrei!...Salou full course

Kavi niinkin hauskasti siina Barcelonassa jaita poltellessa tuli viestia finlandosista Markolta (tyokaveri siis), etta mahdollisesti olisi bileita tiedossa siina vieressa eli 100km Barcelonasta paikassa nimelta Salou. Marko itsekkin pohdiskeli, etta onhan se sinne lahdettava ja lennotkin pisti jo varaukseen. Torstain palaveri kuitenkin dellasi taman suunnitelman ja keskiviikon paluulennolla tama visiitti olisi kustantanut 1200 erkkia...melko kallista...jopa Markolle ;)

Laitettiin kuitenkin kuso menemaan tytoille ja hevosmiesten uutistoimisto oli toden totta ollut jalleen kerran uutistoimistojen priimakamaa...vastaus tuli nopeasti takaisin. Sovittiin, etta pohjolan valkoinen tupla (tm) siirtyy kokonaismuonavahvuudessa Salouhun maanantaina ja sitten on taas piru irti.

Saavuttiin Salouhun suunnitelmien mukaisesti maanantaina n. kuuden aikoihin ja siellahan olivat tytot virittaneet jo tervetuliaismaljat joten makoisaa oli saapua ns. valmiiseen poytaan. Tervetuliaismaljojen jalkeen otettiin viela toiset samanlaiset ja toiset...sitten jo hetikohta piti juosta kauppaan hakemaan lisaa.

Seuraavaksi lahdettiin syomaan ja taysimittaisen aterian jalkeen tytot lupasivat ystavallisesti nayttaa Saloun yoelaman kaikki puolet. Yo paahdettiinkin sitten jalleen papu niin valmiiksi, etta aamulla oli "kahvi valmista". Yohon kuului mm. yokerhon nurkasta loytynyt maailman hauskin seurapeli (siis heti nallekarkki-tiputtelun jalkeen) eli lyontikone johon siis tempastaan niin kovaa kuin kadesta irtoaa. Rauli ei pysty vielakaan sulattamaan etta "pitka puikko" tempaisi top-lukemaksi 117 ja itse joutui tyytymaan 113:sta. Nopeasti kavi ilmi, etta pohjolan kaksikolle ei meinaa loytya voittajaa vaikka haastajaa loytyi kaikista roduista. Lopulta kuitenkin voittaja loytyi...brittinyrkkeilijan 126 ei jattanyt selittelyjen varaa. Tosin ilman tempaisuakin olisi voinut ehka ojentaa pokaalin sinne suuntaan...sen verran oli raa'assa paketissa pojalla liha. Mutta tulipahan taas todistettua, etta se voima on vaan pakattu niin optimaalisesti meikalaisen nakinkuoren sisaan, etta rajahdysvaarakylttia pitaa teippailla kylkeen. Vai miten on Rauli ;)

Tytotkin ottivat biletyksesta kaiken irti, siis aivan kaiken ja aamulla oli melko hiljaista huoneistossa. Sita ei kuitenkaan jaaty sen enempaa itkemaan vaan aamupala naamaan ja altaalle. Allassektio oli oikeastaan aivan taydellinen silla eipa sinne kukaan muu meidan lisaksi uskaltaunut joten privarantana saatiin pitaa se. Kauppareissun paatteeksi nesteytyskin oli oikeaoppisesti hallusa, joten altaallahan sitten viihdyttiin koko paiva.

Illalla hanta koipien valissa takaisin Barcelonaan ja todella kiukkuisten younien jalkeen aamulennolle Brysseliin.

Kiitoksia kaikesta (kutsusta, majoituksesta, seurasta, allasbileista, uimahousuista Jenni ;), kampauksesta jne jne. mutta ennen kaikkea henkilokohtainen kiitos reissun ensimmaisen kunnon hiustenpesumahdollisuuden jarjestamisesta...great success!) Paivi, Jenni ja Kati (el Hefe)!!! Suomessa toimitetaan teille sitten tata kuvamatskua. Voin kertoa, etta sita riittaa :)

Rannalla on kivaa

Eihan lomailla voi ilman rantaa ja niinpa nykaistiin siina "aamusta" eli noin neljan aikaan beachille. Sinne kun paastiin niin muistui hamarasta mieleen, etta vastahan taalta aamuyosta kuuden aikaan poistuttiin rantabileitta jaljilta. Paikatkin naytti etaisesti tutuilta.

Ei arvannut lahtea kainostelemaan vaan valkoiselle lihalle oli heti saatava riittava suojakerroin grillausta vastaan. Suomalainen mies ei aikaile vaan rasvaus suoritetaan armeijamaisen tehokkaasti (ja nayttavasti). Rasva levisi salamavauhdilla kuten kuvasta kay ilmi ja sitten paastiinkin itse asiaan eli grillaukseen.

Kuten monet teista tietavatkin, minua ja etenkaan raulia ei ole kaikissa asioissa siunattu optimaalisella pitkajanteisyydella. Niinpa noin kolmen minuutin makoilun, venkoilun ja pyorimisen jalkeen (eli ns. paikanetsimisvalmistelut) todettiin etta tama on nahty. Mervi halusi kuitenkin jonkin aikaa makoilla, joten me lahdettiin tutustumaan rantaan (engl. explore the nudity). Sovittiin etta tullaan hetken paasta takaisin. Ja tunnin paasta jo tultiinkin! Mervi otti kaikessa rauhassa lepia siina toinen puoli otsasta punasena...kay se nainkin, jess!

Voi herranisa etta sita voi olla valkoinen kun tulee pohjolan aarnimetsista...

Barcelona saa vahvistuksi... tai heikennyksia - miten sen nyt ottaa

Jonnin aikaa tuli pyorittya siina sitten Barcassa kahdestaan, kun viimein saatiin vahvistuksia Sveitsista asti. Mervi paukkasi omana iloisena itsenaan paikalle. Hieman oli tyttoa verottanut tyoviikko ja pari tuntia myohassa lahtenyt lento. Lisaksi hommaa ei auttanut se, etta tytto oli unohtanut pin-koodinsa eika saanut meita kiinni, kun myohastyimme sovitusta tapaamispaikasta. Onneksi tormattiin sitten siina nurkilla. Hieman oli tuskainen Mervin ilme siina vaiheessa. Ei auttanut kuin lahtea vaan baariin helpottamaan tuskaa.

Paineltiin siita satama-alueelle kunnon turistubaareihin. Pikku paadyt siina sitten joukolla otettiin. Jatetaan loput kuvien kerrottavaksi.

Lauantaina paineltiin tutustumaan Barcelonan rantaan. Heitettiin pyyhkeet hiekalle ja oltiin siina sitten pari minuutti, kun huomattiin raikkosen kanssa homman tylsyys. Ei muuta kuin jalat alle ja pyorimaan ympari rantaa. Sveitsin vahvistus paatti ottaa silla valin lepia ja polttaa itsensa nukahtamalla aurinkoon. Great success???

Rannan jalkeen raikkonen ja mervi puski sitten kauppoihin ja allekirjoittanut tyytyi ottamaan lepia hotellilla. Iltasella sitten syomaan. Pommit raikuivat syodessa - joku espanjalainen juhla tuo juhannus. Vasymyshan siina katosi ja piti lahtea ihmettelemaan rannalle isoja pileita. Siella pommit paukkuivat ja DJ:t soittivat musaa. Ajantaju tuollaisessa meiningissa katoaa ja huomattiin hotellille takaisin ryomiessamme, etta kello on jo seitseman aamulla...

Sunnuntai meni sitten nukkuessa iltapaivaan asti. Siina herattya Mervi rupes pakkaa. Aikaa oli, kun lento lahtee vasta viidelta. Tai niin luultiin. Ei haittaa tarkistaa joskus lippuja, koska lento voikin lahtea tuntia aikaisemmin kuin muistat. Ihme, etta Mervi on aina myohassa. No kamat pikavauhtia kasaan ja sitten tytto lentokentalla pain. Ehti koneeseen, kun se oli myohassa. Illalla saatiin sitten soitto hieman stressaantuneelta tytolta sveitsista. Oli sitten jattanyt tyolapparin barcan kentalle... Not so great success. Onneksi hanen espanjalainen tyokaveri pystyi tavoittamaan kahvilan henkilokuntaa ja laukku on jo ehka matkalla oikeaan osoitteeseen... paljon sita ehtii tytolle viikonlopussa tapahtumaan. Ei tainnut rentouttaa hirveasti tama loma.

Tyhmemmalla aina hauskaa...

Paastiin heti 30 asteisen Barcelonan makuun taysilla ja aloitettiin hupi meidan pienelta balconylta, jonka alta loytyi erittain vilkkaasti liikennoity ostoskatu. Kauaa ei tarvinnut ilman tekemista ihmetella vaan toisessa kadessa oleva litran San Miguel ja toisessa oleva Haribo nallekarkki -pussi assosioituivat hauskaksi seurapeliksi.

Kuvan mallinukke Anti (nimi muutettu) havainnollistaa taman yksinkertaisen suorituksen. Oikealla kadella tiputellaan nallekarkkeja makeannalkaisille shoppailijoille ja vasemmalla siemaillaan eli imaillaan silloin talloin hiukka huikka litran santusta...GREAT SUCCESS!!

I'm flying high above the sky....Praha-Barcelona

Prahassa oli todella hauskaa, mutta maisemanvaihto oli ainoa oikea liike tahan kohtaan. Takaisin lampimaan niin saadaan orastava flunssa hallintaan.

Voi sanoa, etta oli yksi mielenkiintoisimmista lentomatkoista ikina. Kun Dani tuolla ensimmaisissa viesteissa vaati naiskauneutta blogiin niin yritetaanpas taas.

Hei, olen Lucie. Asun Prahassa ja tassa matkalla 2 kuukaudeksi Barcelonaan opettelemaan kielta. Tyoskentelin mallina, mutta nykyaan opiskelen ja teen mainoksia televisioon. Minut voi bongata siella pohjolan perukoillakin eraan luottokorttiyhtion mainoksesta.

And Lucie if you read this, Greetings from Brussels .Here we have shitty weather and expensive beer...great success!!! So enjoy Barcelona on behalf of us too ;)

Praha...olutta, lepoa, isoja juomia, hyvia ruokia, flunssaa ja kaikkea silta valilta!

Huom! Kuva lisatty...

Reissaaminen on joskus kovaa. Flunssa painaa paalle ja silti menohalujakin riittaa. Praha oli yhdistelma kaupungin hien haistelua, hyvia ruokia, lepoa ja vahemman lepoa.

Heti alkuun oli tunne, etta kaikenlainen turisteilu ei ole talla kertaa meita varten. Vittuun linnat ja museot...bring on the beer and food.

Chillailtiin puistoissa...kierreltiin kaupungilla...pysahdyttiin muutaman kerran (tm) oluselle siina lomassa. Ilmat jatkui samalla tutulla kiertokululla..kuuma...kuuma...kuumempi..kuuma...kunnes sitten viimeisena paivana pankki rajahti ja alkoi vetta vihmoa Taifuuni-tyyliin. Tastahan ei flunssa tykannyt joten lahdettiin jalleen itselaakityksen tielle.

Ensin vedettiin ruokaa niin etta napa ruskasi ja sitten suunnattiin tahan pieneen minulle ennalta tuttuun klubiin joka ei jattanyt sairastavaa suomipoikaa hataan. Kuvat puhuvat tassa asiassa enemman kuin sanat, joten todettakoon vain etta viimeinen ilta Prahassa sujui varsin nopsakasti!

Juna jyskyttaa, vanhaa ystavaa-aa...Wien - Praha

Molskis sano!

Junamatka alku oli haikea. Oli todella vaikea jattaa hyvastit naille uskomattomille tyypeille. Kyynel silmakulmassa kipaisimme viela lahikaupasta surulaakkeeksi muutaman vaahtopaan. Hetken aikaa herkisteltyamme alkoi matka maistumaan ja uuden seikkailun kutka alkoi kalvamaan jo valmiiksi herkkaa mielta.

Matkan loppupuolella uuden kohtaamisen tuska oli kasvanut jo sen verran suureksi, etta otimme tarjoiluvaunusta viela jokusen aikuisten limpparin. Joko Prahan maagisesta ilmapiirista tai vaihtoehtoisesti matkalaakkeista johtuen, olo oli melkolailla euforinen, kun tuplaspagetti (raulin jalat) iski Tsekin maaperaa.

Julkisilla ja taksolla yhdistetty loppumatka hostellille sujui vaivatta ja hostellissa odotti mukava yllatys. Ensinnakin hostelli vaikutti taydelliselta ja toisekseen huonekkaan ei jattynyt kitisemisen varaa - iso huone kolmella sangylla ja iso suihkuhuone tyydytti tarpeet.

Vienna

On taa wien jotenkin ruma kaupunki, ihmiset epasosiaalisia paskoja ja olut pahaa. Tai sitten ei. ;)

Miten jotkut ihmiset voi olla nain hienoja? Nukkunut neljana viime yona muutaman tunnin per yo, mutta ei vaan kiinnosta kayda nukkumaan vaikka pitaisi. Prost from Vienna....

Wien

Short summary for our non-Finnish friends: Vienna was great! We had two most excellent guides who helped us find the true side of Vienna which was helpful and extremely beautiful! Thank you Babsi and Florien!

Huom! Kuvat lisatty.

Maanantaina siis saavuttiin Wieniin. Juna-asemalla sitten soitettiin tytolle, joka tavattiin festareilla eli Antin mainitsema Babsi. Tytto lupaili yopaikkaa meille ja sovimme tapaavamme juna-asemalla. Hetken nettikahvilassa istuskelun jalkeen suuntasimme asemalle. Sinne paastyamme tajusimme, etta ei tyttoa nay missaan. Helvetti! Taallahan voi olla toinen juna-asema. Soitto ja homma selvisi. Oltiin etelaisella asemalla ja tytto lantisella. Ei muuta kuin uusi tapaamispaikka ja pienen raitiovaunuseikkaulun jalkeen loydettiin oikeaan paikkaan. Great success!

Siita sitten kohti Babsin kamppaa. Jossain vaiheessa han kysyi varovasti, etta poltetaanko pilvea. Suomipòjat vetavat vain viinaa todettiin. Syykin kysymykseen selvisi, kun B totesi kamppiksen possyttelevan. Yhteen aaneen todettiin, etta ei se meita haittaa lainkaan.

Kamppa olikin sitten melko iso lukaali. Ylin kerros kerrostalosta eika kerroksessa muita asuntoja. Iso olohuone, makuuhuone ja kunnon keittio. Vastassa oli sitten rennoin aija eli Babsin poikaystava Florien. Hieman hammennys valtasi suomipojilla. Mita olisitte itse mielta, jos tyttoystava raahaisi festareilta kaksi paskaiska ulkomaalaisukkoa kamppaanne?

Hammennys haihtui nopeasti. Kaveri puhui hyvin englantia ja juttuun tultiin mita parhaiten. Kaveri valilla possytteli ja juttu luisti. Vaatteet saatiin pesuun ja suihkuun paastiin. Anttiu huomasikin suihkussa saaneensa varpaisiin yllattavia laikkia. Babsi on sairaanhoitaja, joten apu oli lahella. Nopea diagnoosi teki siita herpeksen! Olisi Antin kannattanut hommata slabarit! Tasta vaannettiinkin sitten vitsia pitkin paivaa. Laakariin kuitenkin paatettiin menna vasta seuraavanan painava tarkistuttamaan diagnoosi.

Seuraavaksi kuitenkin oli ohjelmassa Wieniin tutustuminen. Yksi ilta vain aikaa, joten oli parhautta saada kaksi mahtavaa opasta!

Ensimmaiseksi mentiin syomaan. TArjottiin heille ruuat majapaikasta ja opastuksesta. Se oli vahinta mita pystyttiin tekemaan. Hyvaa kreikkalaista syotiin joen rannalla. Sen jalkeen B ja F veivat ensin keskustaan tutustumaan ja sielta sitten parlamenttitalolle, jonka takaa avautui todella iso ja kaunis puisto. Sen paassa oli viela kukkula, josta naki Wienin ylle. Vaikuttava paikka.

Sielta sitten pikku hiljaa valuttiin kohti kamppaa. Tarkoituksena oli viela lahtea ulos, mutta vasy yllatti minut ja B:n. Florien vaansi yolla Antille hotit noodelit ja porjat olivat yhdessa repèilleet, kun kumpkin oli hikoillut ruuasta. Jossain vaiheessa ukotkin paasivat yopuulle.

Tiistaina sitten oli lahto Prahaan. Heitettiin oppaiden opastuksella ensin rinkat rautatieasemalle ja sitten Antti laakariin. Laakariin olisi paassyt vasta neljalta, mutta oppaat eivat pettaneet taaskaan. VAhan aikaa Florien selvitti hommaa ja Antti paasi suoraan takahuoneeseen lahempiin tutkimuksiin. Laakari totesi silmayksella, etta ei se mikaan herpes ole. Damn! Hyvat vitsit hukkaan. Sieni se vain siella. Voiteetkin kouraan ilmaiseksi. Mahtia!

Sitten syomaan ja oluita junamatkalle hakemaan. Laiturilla oli aika tyhja olo, kun hyvasteja piti sanoa. Kaksi aivan mielettoman mukavaa tyyppia majoittivat ja opastivat koko Wienin ajan. Siina tuntuu kiitos pienelta sanalta. Hienoja ihmisia maailmassa!

Viimeinen tayspaiva eli sunnuntai festareilla

Huhheijaa mika heratys. Armoton kusihata yllatti aamusta ja kampesin ylos teltasta. Takasin kommittyani tajusin vasta omituisen asian. Matkakumppanilla oli ollut unilelu kainalossa, mutta jostain oli pollahtanyt hanen toiseen kainaloon toinen. Tama on siis tapahtunut sen jalkeen kun tultiin teltalle kolmistaan illalla. Noh, ei sita auttanut jaada pohtimaan vaan unta oli pakko ottaa lisaa. Onneksi oltiin tultu Budapestissa ahneiksi ja hommattu neljan hengen teltta pikku eteisella.

Tunnin siina sai viela unta ja sitten oli vakio olo. Teltta oli muuttunut saunaksi. Ulos ihmettelemaan aurinkoa. Loppu aamupaiva menikin sitten lahinna normaalirutiinin mukaan. Valitusta kuumuudesta ja jossain vaiheessa kampesi itsensa suihkuun. Esiintymisalueella kaytiin vilvoittelemassa vip-alueella (kiitos artistipassien).

Jossain vaiheessa kaytiin sitten tilaamassa olutta, kun palahti paahan, etta rahat lopussa! Nouuuu! Alueella kun ei kortti kaynyt kuin yhteen pankkiautomaattiin, johon oli noin kahden tunnin jono ilman varjon haivaystakaan. Ei kyennyt siihen jaamaan. Jostain kaljan turruttamista aivoista kumpusi uskomattoman hyva idea. Lahdetaan lahikylaan eli Nickelsdorfiin automaatille. Lyotiin vikat rahat yhteen ja saatiin siita reilut 6e! No sehan toimii! Bussimatka sinne maksoi 2e per naama, joten matkalla bussille saatiin ostettua viela mehujaatelo puoliksi. Huippua!

Pankkiautomaatilla kylassa oli hurja yhden ihmisen jono. Toimi siis mahtavasti ja palkitsimme itsemme tietysti kylmilla juotavilla. Siita nauttiessamme kahvilan terassilla kylassa eteen pysahtyy pikkuauto, josta nainen kyselee englanniksi, etta miten paasisi festarialueelle (tai nain ymmarsimme hanen huonosta englannista). Noh, pelimiehina tietysti paatimme lahtea nayttamaan tieta. Jossain vaiheessa sitten selvisikin, etta eihan han olekaan menossa alueelle vaan etsii punaisen ristin henkilokuntaa, jotka heittavat hanet alueelle. Nouuu... siina sitten jouduttiin kyydissa pois jossain kylan ulkopuolella eika kyytia alueelle herunut. Muutama arrapaa jo paasi raikkoselta, mutta onneksi muutaman auton jalkeen saatiin lifti juna-asemalle ja siita bussi festarialueelle - hieman rahakkaampana kuin poistuttaessa sielta. Great success!

Alueelle palatessa Floggin Molly aloitti juuri ja lavan edusta muistutti Saharaa hiekkamyrskyn aikoihin. Porukka hyppi ja temmelsi aivan hulluna siella eika pahimpien tomupilvien aikaa lavalle nahnyt edes. Paatimme menna nauttimaan musiikista terassialueelle hyvin ansaittujen juomien kanssa. Mando Diao paatettiin skipata ja mentiin teltta-alueelle aiheuttamaan hamminkia ja juomaan niita oluita, joita siella oli viela vaikka kuinka paljon. Naapurissa asustavat suomalaisetkin olivat juhlatuulta etsimassa oluttolkkien pohjilta.

Reippaasti ennen The Killersia takaisin ja artistipassien hyvaksikayttoa yritettiin ja yritettiin paasta niilla miksaustorniin. Wrong day, wrong day totesi vain jarkkari. Kakkospaivan passilla ei ollut torniin kolmospaivana asiaa. God damn! Ei muuta kuin tornin eteen, josta loytyikin todella hyvat mestat. The Killers oli juuri niin kova kuin odottikin ja keikka oli todella hyva! Niita hyvia biiseja on vain niin jumalattoman paljon, vaikka on tullut vasta kaksi plattya ulos. Porukka oli aivan pahkinoina siella! Mahtikeikka ja sopiva lopetus mahtaville festareille.

Bandikattaus sunnuntailta jaikin sittne laihaksi eli:
Floggin Molly
The Killers

Raahauduttiin nyt kuitenkin viela keikan jalkeen biletelttaan, jossa sitten kadotinkin matkakumppanin jossain vaiheessa. Joskus yolla sitten tuli ryomittya omalle teltalle artistipassi luonnollisesti kaulassa. Maanantaina olikin sitten olon puolesta rankin heratys. Pikkasen paata jomotti ja paahtava aurinko ei sita paljon auttanut. No ei auttanut itku markkinoilla vaan suihkun kautta telttakasaan. Aikamoista laahustamista oli parivaljakon matka kohti busseja. Onneksi onni ei jattanyt vaan paasimme suoraan Wieniin menevaan bussiin, joka oli varustettu ilmastoinnilla. Happy times!

Festivaalit jaivat siis taakse. Seuraavaksi kerrotaan miten matkalaisille Wienissa kavi.

Ya livin' it big in Pennonia Fields - Total Saturday coverage

Huh, mistä aloittaa...mistä aloittaa? Päästiin juuri festarialueelta Wieniin ja heti rautatieaseman vastapäätä nettikahvilaan koneelle. Pahoittelut jo etukäteen kaikista mahdollisista virheistä ja aivokatkoista. Kaikki viikonlopun tapahtumat on yhtenä mössönä auringon ja alkoholin sulattamissa aivoissa, mutta yritetään palata lauantaille...

Turhaan Rauli tuossa alapuolella hehkuttaa pilvia, ne katosivat kuin pieru Saharaan ja nyt on aivan v**** kuuma!! Unet jai taas perinteiseen kahteen tuntiin kun teltasta on pakko kompia ulos heti kun aurinko nousee. No, ei anneta sen haitata.

Perusaamutoimien jalkeen (olut, suihku, naamanpesu tulikuuman suihkun aiheuttaman jalkihien takia, olut jne.) lahdettiin festarialueelle porraamaan. Soittelin siina samantien Sunrise Avenuen kitaristi-Karkkaiselle joka oli juuri saapunut Wienin lentokentalle ja lupasi jarjestaa backstage-passit mulle ja Vartiokylan kalastajalle. Niita jaatiin siina sitten kiima kuuma haaroissamme odottamaan ja kateltiin alkupaivan bandeja. Itseasiassa enemmankin kuunneltiin kauempaa ja koitettiin paeta alueen ainoisiin varjoihin paahtavaa helletta. Juuri ennen Therapyn setin aloitusta Janne soitti ja pyysi tulemaan lavan viereen. Oli ollut jo ikiva ja jalleennakeminen meinasi nostattaa ns. onnentipan silmakulmaan. Ei muutakuin passit kaulaan ja backstagelle.

Janne oli tapansa mukaan hoitanut asiat viimeisen paalle ja passi oli ihan puhdas artistipassi - kelpaa! Oli todella mahtava nahda myos kaikki muut bandin jatkat ja crewn tyokaverit. Turun vappukeikasta oli jo aikaa. Aivan normaali festarilookkini heratti myos huvitusta - WHY?

Kiitoksia vaan tytoille nanniprinteista (ja toki kaikista selassa olevista), hienot rusketusrajat - NICE!

Siita kattomaan Raulin ja Jannen kanssa Therapya, joka luukutti innolla hittilevynsa Troublegumin (1994) biiseja - sen jalkeen ei olekkaan ilmestynyt kuin muistaakseni 8 paskaa levya ;) Hyva keikka anyway. Seuraavaksi kaytiin tutustumassa backstagen cateringiin, joka oli parin paivan festariruuan jalkeen silkkaa kultaa...mmmm. Vahan jo jannitti pian alkava Sunrisen keikka. Saksassa suosio on valtava, mutta muista naapurimaista ei niin hajua ollut. Huoli oli taysin turha, ihmisia niin pitkalle kuin silma kantoi. Aivan helevetin hyva meininki ja niinpa jouduttiin pogoilemaan aivan kympilla rauskin ja Therapyn keikalla tavattujen tyttojen kera. Pieni iltapaivahjumala lisattyna edellisiin ja meininki oli aika ekstaattinen. Kuten myohemmin kavi ilmi, yksi tytoista, Baksi (kuvassa keskimmainen tytoista - en siis mina vaan tummempi) on semmoinen ihminen keta harvoin tapaa. Mutta siita myohemmin lisaa. Paiva kului naiden mahtavien neitojen seurassa aivan liian nopeasti ja muodostui ikimuistoiseksi.

Sunrisen jalkeen valissa oli Frank Black, joka ei sinansa kiinnostanut ja niinpa aika menikin olutterassilla riekkuen.

30 seconds to Mars kuuneltiin osittain myoskin terassilta ja loppu yleisossa. Todella messevaa meininkia jota oli tullutkin kuunneltua jonninverran ennakkoon. Se mika tuli yllatyksena oli, etta Jared Leto - the actor - on yhtyeen laulaja. Taytyy myontaa etta jos hiemankaan kiinnostaisi karvaisempi sukupuoli niin tama olisi se kaveri jolle pyydattaessa todellakin annettaisiin. Katsokaa noita silmia!!

Tuosta voi myoskin koittaa arvuutella, etta kumpi on kolme edellista yota parin tunnin unilla teltassa, pyorinyt paskassa ja juonut muutaman oluen. Pahkinan ratkaisijalle yllatyspalkinto!! No okei, paljastetaan heti etta saadaan porukka innolla mukaan...palkintona Vartiokylan villikoira paivaksi kotiin ja mukaan kuuluu "reissuhien" pesuoptio. Palkinto kuvassa...

Seuraavaksi sitten Linkin Park. Ennakkoon ei mitkaan hirveat odotukset. Toki yksi kiinnostavimmista, mutta ei ehka se kiinnostavan. Tasta muodostui kuitenkin festarin ehdottomasti paras show ja yksi parhaista keikoista ikina itselle. Aiwan uskomaton hittiputki, valoshow jne. ja 60000 ihmista taysin pahkinoina. Tasta keikasta aiheutuva hymy ei ilmeisesti poistu koskaan naamalta tai sitten jai vaan festariperintona joku leukalukko paalle...no anyways. Jalleen yksi sangen eriskummallinen kohtaaminen myoskin sattui. Linkin Parkin aikana nahtiin kuvassa oleva Pertti (nimi muutettu), joka on minun ja Idan rakkauden lahettilaan vanha Helian koulukaveri. Kaveri muistetaan koulusta ainoastaan siita, etta aina tuli fiilis etta "tama kaveri ei piru vie kuulu tanne" - kattokaa miesta! Nayttaako nortilta? Kaveri oli Nova Rockissa Lordin kitarateknikkona. Aivan huippuhemmo!

Linkin Parkin jalkeen kaikki kuljettiin taysin ekstaasissa ja loppuaika kului sahatan valia - lavan edusta Pearl Jamin keikka - backstage. Bandien loputtua ystavalliset VIP-teltan turvamiehet paastivat viela bilevaihteessa olevan viisikon sisalle vaikkei irmeleilta mitaan sinne oikeuttavaa loytynytkaan, GREAT SUCCESS! Jalki oli jotakuinkin taman nakoista.

Ja siita sitten aamuyosta telttaan epauskoisena etta oliko tama paiva totta vai nou. Vilkaisu vieressa lusikassa, artistipassi hampaitten valissa nukkuvaan Vartsikan gynekologiin riitti kuitenkin vakuuttamaan, etta tama yksi hienoimmista paivista elamassani oli taytta totta.

Erikoisraportti viela perjantailta: Kaljaa ja ruokaa!

Eihan sita tajunnut festareille mennessa, etta jollain pitaisi elaa myos. Perjantaina oli sitten pakko lahtea hakemaan sita olutta ja ruokaa Nickelsdorfista. Ei muuta kuin bussilla sinne ja hieman ihmettelya, etta mista ruokaa saa. Kaupan loydettyamme ostimme tietysti sen verran, etta riittaa eli pari lavaa kaljaa, pari pulloa vodkaa ja kasa ruokaa.

Kaupan ulkopuolella sitten oli itavaltalaisia teineja hommaamassa taksia festarialueelle, joten lyottaydyttiin setina sitten joukkoon. Ei sinne bussille viittinyt kavella, kun se lahti paikalliselta juna-asemalta ja sinne oli ainakin 5min kavelymatka. 20 minuuttia odoteltuamme saimme viimein tilataksin ja siihen hyppasimme muutaman teinin jaadessa viela odottamaan seuraavaa.

Taksi hujautti matkaan ja pelimiehena yritti paasta festarialueelle bussien ja artistien vaylaa pitkin. Matkan pysaytti alkumetreille Polizei, joten ei muuta kuin muiden henkiloautojen sekaan. Paastiin ison motarin yli, josta sitten pukkas melkoinen ruuhka paalle. Taksikuski oli sita mielta vahvasti, etta ei lahde ruuhkaan istumaan vaan jatkat jatetaan motarin kulmille. Rikkisen vahvasta painostuksesta huolimatta suhari oli paattanyt kaantaa siina nokan kohti tyhjempia autoreitteja.

Noh, kuva kertoo paljon. Festarialuetta ei nay edes takana kunnolla. Sinne oli jotain 4km matkaa tuosta pisteesta. Kaksi lavaa ja laatikko ruokaa. Aurinko porotti suoraan ylta, kun kello oli puolenpaivan tietamilla. Siita thumbs down. Kaveltiin pari tuntia sitten teltalle talvisodan hengessa, mita nyt lampotila hieman toisenlainen. Viinat oli vain saatava sinne. Ja lopulta ne myos saatiin.

Asioita on kiva pohtia jalkikateen. 5 minuuttia olisi mennyt bussille, joka olisi paassyt paljon lahemmaksi telttaa... lisaksi festareiden jalkeen tuli todettua, etta toinen lava ja toinen vodka olivat aivan turhia. Ei niihin oltu koskettukaan, kun ei oikein napannut juoda noin 60 asteista kaljaa/vodkaa, kun se lampeni paivalla teltassa. Jaipahan muisteltavaa...

aamu kaksi p.fields

Huomenta. Täällä taas pikku hiljaa ylhäällä. Onneksi ei ole aivan niin kuumaa kuin eilen. Aurinko on tällä hetkellä pilvessä, joten se helpottaa hommaa kummasti... Otetaanpa kommentti takaisin. Tuolta se juuri taas pilkistää pilvien lomasta ja teltta muuttuu saunaksi sekunneissa. Ei saatana.

Eilinen bändikatsaus:
The Editors
Papa Roach
The Hives
Incubus
The Smashing Pumpkins

Muissa harrastuksissa tuli sitten kokeiltua Räikkösen kanssa tandembenji-hyppyä pikku tumuissa. Hieman epätodellinen olo illan pimeydessä nosturin yläpäässä, kun Smashing aloittaa just settiä toisella suunnalla ja toisella telttameri jatkuu silmän kantamattomiin. Pennonia Fields kuittaa tältä erää.

Tämä kirjoitettu siis tänä aamuna. Klo aika siis ei Ihan pidä paikkansa.

Pennonia Fieldsin pelloilta....

Gutten morgen! Teltta pystyssä kuten kuvasta näkyy ;) ekat yöunet hyvät ja lyhyet. Teltta alkoi muistuttaa ruotsalaista saunaa siinä klo 06 ja täysmittaiseen hönkämajaan sublimoiduttiin n. 07.03, ja samalla matkakumppanini "mammabear" hylkäsi laivan. Keli ei tästä paljon kuumemmaksi muutu, joten jatkamme suomen olutseuran puheenjohtajan Jyrki "aiv got nou hair but aim smart and nosey" Otilan meille tarkasti luoman nesteytysohjelman mukaisesti eteenpäin. Ohjelma kulkee nimellä "surviving in desert conditions for 4 days with booze and then die". Terveisiä itävallan pellolta toivottaa skinnyboy ja mr. hunk. Aus wiederzen!

Budapest

Junassa matkalla kohti Itävaltaa. Budapest jää taakse. Kaunis kaupunki, jossa olisi helposti viipynyt pidempääkin. Toisella kertaa sitten.

Rauhassa otettiin tietysti eka ilta. Siis pikku tumut vaan. Syötiin aivan loistavassa paikassa, jossa ateria eikä olut loppunut kesken - kiitokset vaan sinne köydenpunojankadun suuntaan suosittelusta.

Oltiin siinä jo menossa syömästä kohti hostellia, kun vastaan tuli vaihtarityttöjä. He olivat menossa lähelle baariin ja herrasmiehinä lähdimme tietysti saattamaan. Ettei vaan mitään sattuis...

Baari osoittautui sitten aikamoiseksi labyrintiksi. Siisti mesta kuitenkin ja yön lämmön ja pimeyden ympäröimänä istuimme kattobaarissa taivasalla. Ei vituttanut.

Nyt tää peli aukeaa. Päivä hikoiltu rinkat selässä. Joku 30 astetta lämmintä ja kosteusprosentti lähentelee sataa. Kohta Nova Rockin teltta-alueella.

lennä Nykäsen Matti, lennä

Nonni loma alkoi Räikkösen pojallakin. Nyt kentällä. Jotain kuitenkin unohtui, mutta tärkein eli matkakumppani on lasi kädessä, joten eiköhän tästä selvitä hyvin... No hyvin voi olla liioittelua, mutta selvitään kuitenkin. Ehkä... Kohta koneeseen. Seuraava raportti Euroopasta.

Toinen stressiä kantaa, toinen vähällä pääsee...

Niin, toiset sen vaan osaa, toiset ei. Itse edelleen rauhallisesti töissä ja pakattu rinkka jököttää tossa vieressä. No panic, vaan täydellistä hallintaa kaikilla osa-alueilla. Se on hyvä tässä vaiheessa fiilistellä, koska kauaahan ei tunnetusti tämä "paketti" pysy kasassa. Sinä tiiät Rauli...sinä jos kuka ;)

<-- Sen verran täytyy myöntää, että viime kesän Kaakkois-Aasian reissuun tuli lähdettyä vielä hieman kepeämmin mielin varustuksen kannalta. Ei meinannu Finnairin matkatavaravirkailija uskoa, että eipä tartte ruumaan mitään laittaa. Kyllä kuukauden repulla/muovikassilla pärjää.

" Toisen kanssa lensin taivaisiin
Leijuin kauneimpiin uniin
Toinen taas mukanaan veti mut helvettiin..."

Tänäänkö piti lähteä?

Tässä taas tulee esiin yksi vahvimmista luonteenpiirteistäni. Mitään ei saa yleensä valmiiksi kuin viime hetken paniikilla. Se on selkeästi inspiraation lähteistä se kaikkein korkeimmalle pulppuava. Tässä vaiheessa voisi olla kurkoa, jos olisi pakannut. No en ole. Voisi olla siistiä, jos olisi hankkinut kaupasta aikaisemmin puuttuvat kamat kuten makuualustan. En ole.

Mitä sitä turhia jännittämään. Menee se näinkin. Nyt famulle syömään. Sen jälkeen pikakierros kauppoihin ja kotiin pakkaamaan. Jos joku asia voi olla enää varmaa, se on se, että kuudelta lähdetään kentälle oli reppu pakattu tai ei.

Kenraaliharjoitukset ohi - paketti levällään!

Viimeinen valmistautuminen suoritettiin Aurajoen rannoilla männä viikonloppuna. Käteen jäi henkilökohtaisella tasolla suututettu matkakumppani ja hatullinen paskaa - hyvä! Nyt muutaman nukutun (pyörityn) tunnin jälkeen kävi mielessä, että voiko siirtää reissua, voiko?

Koska kuitenkin kaiken maailman kitinä ja muu homoustelu on ihan vitun puuduttavaa luettavaa, lienee parasta katkaista ensimmäinen viesti suunnilleen näille paikkeille. Tiistaina olisi vielä firman kesäjuhlat ja keskiviikkona suoraan duunista sitten kentälle.

http://www.youtube.com/watch?v=MfkFD4UrrJo

Ensimmäinen testi puhelimella

Tästäkö se nyt pikku hiljaa alkaa? Uskomaton kolmen viikon rypistys on edessä. Miten selvitä Euroopan aroilla matkaseurana vain ylipitkä ja -laiha juoppo? Miten voi maistua työt vielä heinäkuussa 5 maan, 2 festarin, 4 lennon ja tuhansien tuhlattujen eurojen jälkeen?

Matkaseura kuvassa.