Eihan sita tajunnut festareille mennessa, etta jollain pitaisi elaa myos. Perjantaina oli sitten pakko lahtea hakemaan sita olutta ja ruokaa Nickelsdorfista. Ei muuta kuin bussilla sinne ja hieman ihmettelya, etta mista ruokaa saa. Kaupan loydettyamme ostimme tietysti sen verran, etta riittaa eli pari lavaa kaljaa, pari pulloa vodkaa ja kasa ruokaa.
Kaupan ulkopuolella sitten oli itavaltalaisia teineja hommaamassa taksia festarialueelle, joten lyottaydyttiin setina sitten joukkoon. Ei sinne bussille viittinyt kavella, kun se lahti paikalliselta juna-asemalta ja sinne oli ainakin 5min kavelymatka. 20 minuuttia odoteltuamme saimme viimein tilataksin ja siihen hyppasimme muutaman teinin jaadessa viela odottamaan seuraavaa.
Taksi hujautti matkaan ja pelimiehena yritti paasta festarialueelle bussien ja artistien vaylaa pitkin. Matkan pysaytti alkumetreille Polizei, joten ei muuta kuin muiden henkiloautojen sekaan. Paastiin ison motarin yli, josta sitten pukkas melkoinen ruuhka paalle. Taksikuski oli sita mielta vahvasti, etta ei lahde ruuhkaan istumaan vaan jatkat jatetaan motarin kulmille. Rikkisen vahvasta painostuksesta huolimatta suhari oli paattanyt kaantaa siina nokan kohti tyhjempia autoreitteja.
Noh, kuva kertoo paljon. Festarialuetta ei nay edes takana kunnolla. Sinne oli jotain 4km matkaa tuosta pisteesta. Kaksi lavaa ja laatikko ruokaa. Aurinko porotti suoraan ylta, kun kello oli puolenpaivan tietamilla. Siita thumbs down. Kaveltiin pari tuntia sitten teltalle talvisodan hengessa, mita nyt lampotila hieman toisenlainen. Viinat oli vain saatava sinne. Ja lopulta ne myos saatiin.
Asioita on kiva pohtia jalkikateen. 5 minuuttia olisi mennyt bussille, joka olisi paassyt paljon lahemmaksi telttaa... lisaksi festareiden jalkeen tuli todettua, etta toinen lava ja toinen vodka olivat aivan turhia. Ei niihin oltu koskettukaan, kun ei oikein napannut juoda noin 60 asteista kaljaa/vodkaa, kun se lampeni paivalla teltassa. Jaipahan muisteltavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti