Ya livin' it big in Pennonia Fields - Total Saturday coverage

Huh, mistä aloittaa...mistä aloittaa? Päästiin juuri festarialueelta Wieniin ja heti rautatieaseman vastapäätä nettikahvilaan koneelle. Pahoittelut jo etukäteen kaikista mahdollisista virheistä ja aivokatkoista. Kaikki viikonlopun tapahtumat on yhtenä mössönä auringon ja alkoholin sulattamissa aivoissa, mutta yritetään palata lauantaille...

Turhaan Rauli tuossa alapuolella hehkuttaa pilvia, ne katosivat kuin pieru Saharaan ja nyt on aivan v**** kuuma!! Unet jai taas perinteiseen kahteen tuntiin kun teltasta on pakko kompia ulos heti kun aurinko nousee. No, ei anneta sen haitata.

Perusaamutoimien jalkeen (olut, suihku, naamanpesu tulikuuman suihkun aiheuttaman jalkihien takia, olut jne.) lahdettiin festarialueelle porraamaan. Soittelin siina samantien Sunrise Avenuen kitaristi-Karkkaiselle joka oli juuri saapunut Wienin lentokentalle ja lupasi jarjestaa backstage-passit mulle ja Vartiokylan kalastajalle. Niita jaatiin siina sitten kiima kuuma haaroissamme odottamaan ja kateltiin alkupaivan bandeja. Itseasiassa enemmankin kuunneltiin kauempaa ja koitettiin paeta alueen ainoisiin varjoihin paahtavaa helletta. Juuri ennen Therapyn setin aloitusta Janne soitti ja pyysi tulemaan lavan viereen. Oli ollut jo ikiva ja jalleennakeminen meinasi nostattaa ns. onnentipan silmakulmaan. Ei muutakuin passit kaulaan ja backstagelle.

Janne oli tapansa mukaan hoitanut asiat viimeisen paalle ja passi oli ihan puhdas artistipassi - kelpaa! Oli todella mahtava nahda myos kaikki muut bandin jatkat ja crewn tyokaverit. Turun vappukeikasta oli jo aikaa. Aivan normaali festarilookkini heratti myos huvitusta - WHY?

Kiitoksia vaan tytoille nanniprinteista (ja toki kaikista selassa olevista), hienot rusketusrajat - NICE!

Siita kattomaan Raulin ja Jannen kanssa Therapya, joka luukutti innolla hittilevynsa Troublegumin (1994) biiseja - sen jalkeen ei olekkaan ilmestynyt kuin muistaakseni 8 paskaa levya ;) Hyva keikka anyway. Seuraavaksi kaytiin tutustumassa backstagen cateringiin, joka oli parin paivan festariruuan jalkeen silkkaa kultaa...mmmm. Vahan jo jannitti pian alkava Sunrisen keikka. Saksassa suosio on valtava, mutta muista naapurimaista ei niin hajua ollut. Huoli oli taysin turha, ihmisia niin pitkalle kuin silma kantoi. Aivan helevetin hyva meininki ja niinpa jouduttiin pogoilemaan aivan kympilla rauskin ja Therapyn keikalla tavattujen tyttojen kera. Pieni iltapaivahjumala lisattyna edellisiin ja meininki oli aika ekstaattinen. Kuten myohemmin kavi ilmi, yksi tytoista, Baksi (kuvassa keskimmainen tytoista - en siis mina vaan tummempi) on semmoinen ihminen keta harvoin tapaa. Mutta siita myohemmin lisaa. Paiva kului naiden mahtavien neitojen seurassa aivan liian nopeasti ja muodostui ikimuistoiseksi.

Sunrisen jalkeen valissa oli Frank Black, joka ei sinansa kiinnostanut ja niinpa aika menikin olutterassilla riekkuen.

30 seconds to Mars kuuneltiin osittain myoskin terassilta ja loppu yleisossa. Todella messevaa meininkia jota oli tullutkin kuunneltua jonninverran ennakkoon. Se mika tuli yllatyksena oli, etta Jared Leto - the actor - on yhtyeen laulaja. Taytyy myontaa etta jos hiemankaan kiinnostaisi karvaisempi sukupuoli niin tama olisi se kaveri jolle pyydattaessa todellakin annettaisiin. Katsokaa noita silmia!!

Tuosta voi myoskin koittaa arvuutella, etta kumpi on kolme edellista yota parin tunnin unilla teltassa, pyorinyt paskassa ja juonut muutaman oluen. Pahkinan ratkaisijalle yllatyspalkinto!! No okei, paljastetaan heti etta saadaan porukka innolla mukaan...palkintona Vartiokylan villikoira paivaksi kotiin ja mukaan kuuluu "reissuhien" pesuoptio. Palkinto kuvassa...

Seuraavaksi sitten Linkin Park. Ennakkoon ei mitkaan hirveat odotukset. Toki yksi kiinnostavimmista, mutta ei ehka se kiinnostavan. Tasta muodostui kuitenkin festarin ehdottomasti paras show ja yksi parhaista keikoista ikina itselle. Aiwan uskomaton hittiputki, valoshow jne. ja 60000 ihmista taysin pahkinoina. Tasta keikasta aiheutuva hymy ei ilmeisesti poistu koskaan naamalta tai sitten jai vaan festariperintona joku leukalukko paalle...no anyways. Jalleen yksi sangen eriskummallinen kohtaaminen myoskin sattui. Linkin Parkin aikana nahtiin kuvassa oleva Pertti (nimi muutettu), joka on minun ja Idan rakkauden lahettilaan vanha Helian koulukaveri. Kaveri muistetaan koulusta ainoastaan siita, etta aina tuli fiilis etta "tama kaveri ei piru vie kuulu tanne" - kattokaa miesta! Nayttaako nortilta? Kaveri oli Nova Rockissa Lordin kitarateknikkona. Aivan huippuhemmo!

Linkin Parkin jalkeen kaikki kuljettiin taysin ekstaasissa ja loppuaika kului sahatan valia - lavan edusta Pearl Jamin keikka - backstage. Bandien loputtua ystavalliset VIP-teltan turvamiehet paastivat viela bilevaihteessa olevan viisikon sisalle vaikkei irmeleilta mitaan sinne oikeuttavaa loytynytkaan, GREAT SUCCESS! Jalki oli jotakuinkin taman nakoista.

Ja siita sitten aamuyosta telttaan epauskoisena etta oliko tama paiva totta vai nou. Vilkaisu vieressa lusikassa, artistipassi hampaitten valissa nukkuvaan Vartsikan gynekologiin riitti kuitenkin vakuuttamaan, etta tama yksi hienoimmista paivista elamassani oli taytta totta.